Talven testijuoksut ja suunnistukset Tampereen seudulla

Vatialan talvirastit suunnistettiin talvisessa säässä. Edeltävän viikon vesisateet olivat vaihtuneet kirpeään pakkaseen ja alusta oli paikoin todella liukas. Sellaista on Suomen talvessa. Tulokset ja väliajat löytyvät kalenterisivulta. Pitkän radan kartta.

Tapahtumassa oli koekäytössä uusi, entistäkin helppokäyttöisempi tulospalvelusovellus, Karvonen. Testausvaiheen takia tuloksissa on joitain pieniä puutteita (väliajat puuttuvat niiltä suunnistajilta, joilta yksi leima oli jäänyt puuttumaan). Korjaamme softaa ja katsotaan, saanko tulokset päivitettyä sen jälkeen.

Ja sitten päälle vielä ratamestarin ja aktiivisen järjestelijän tilitystä: valitettavasti kartassa kielletyksi merkittyjä alueita ei noudatettu.

Ratoja suunnitellessani olin tyytyväinen käytössä olevaan alueeseen. Se mahdollisti rastivälien laatimisen siten, että jokaisella välillä oli useita vaihtoehtoja. Lisäksi vaihtoehtojen vertailu oli mielestäni ainakin juoksuvauhdissa riittävän haastavaa: vaihtoehdot olivat mutkittelevia ja sisälsivat vaihtelevassa määrin korkeuseroja ja muuta huomioitavaa. Asiasta ilahtuneena tein periaatepäätöksen, etten vesitä hienoa mahdollisuutta käyttämällä ohjaavia rasteja Kangasalantien alikuluissa, vaan hyödynnän maaston mahdollisuudet mahdollisimman hyvin tarjoten suunnistajille korttelipähkinöitä koko rahalla – laadin siis radat, jollaiset itse haluaisin juosta.

Jotta kielletyt alueet olisivat mahdollisimman selvät, merkitsin ne karttaan (hiekkakuoppa ja hautausmaa kielletyn alueen viivoituksella ja Kangasalantie kielletyn kulkureitin rasteilla). Lisäksi tiedotin asiasta tapahtuman ennakkoinfossa: ”Kartalle on merkitty kaksi isoa kiellettyä aluetta (hiekkakuoppa ja hautausmaa). Niille meneminen on ehdottomasti kielletty. Lisäksi Kangasalantiellä liikkuminen on kielletty, tien ylittämiseen tai alittamiseen sallitut kohdat (4 kpl) on merkitty karttaan.”

Suunnistajien kertomusten perusteella porukka singahteli Kangasalantien yli sieltä sun täältä. Samoin hautausmaan läpi oli juostu surutta. Hiekkakuopasta ei ole havaintoja, mutta se johtunee pelkästään siitä, ettei siitä voinut olla mitään hyötyä missään tilanteessa, eikä sinne voinut edes eksyä vahingossa. Yksi esitti uskottavan selityksen ja teki itsestään hylkäysesityksen (olet silti tuloksissa hyväksyttynä, jotta saat väliajat). Useampi esitti selityksen, joka osoittaa, että sekä harrastajien että itseään kilpasuunnistajina pitävien sääntötuntemuksessa on merkittäviä puutteita (vinoristit ilmaisevat yksiselitteisesti kielletyn reitin, jolla kaikki kulkeminen on kielletty, eikä niiden välistä saa puikkelehtia). Jotkut myös vetosivat siihen, että Kangasalantien sallitut alitus- ja ylipaikat erottuivat kartasta huonosti (Jos ei heti näe sallittua reittiä, niin onko silloin sallittua käyttää kiellettyä reittiä?). Joka tapauksessa havaittujen rikkomusten määrä on niin suuri, ettei voida ajatella niiden kaikkien olleen vahinkoja.

Hautausmaalla kulkemisesta on vaikea keksiä mitään oleellista hyötyä. Sen sijaan Kangasalantien ylitys kielletystä kohdasta antoi merkittävää etua useammallakin reitinvalinnalla.

Entä sitten? Omalta kannaltani haluaisin järjestää (ja juosta) näitä tapahtumia jatkossakin. On vain kyseenalaista, miten kauan sitä enää kehtaa, kun millään keinolla ei voi estää sitä, etteikö jonkun pihamaalla juostaisi. Ja harmittaahan se myös: turhaan taas näin vaivaa suunnitellessani opettavaiset reitinvalinnat – siitä mentiin, mistä suorimpaan pääsi.

Mitä voin ratamestarina tai tapahtuman järjestäjänä tehdä, jotta vastaavaa ei tapahdu jatkossa?